Viime jakso päättyi draagisesti(?) siskoni takia, mutta nyt itse tarinaan. Iiriksen kertomana tämä osa:
Äidilläkin on niin aikuismaista käytöstä, no siitähän hän sai mukavan flunsan, joka tarttui meihin kaikkiin.
Eetullekkin on tulossa murrosikä. Olen huomannut pientä viistä jo ylähuulessa (voihyvänenaikamikätäänytonmihintuleeainaviiksen-.-)
"Mi-nä en halua kasvaaa-aaa" Mutta kukas se tuolla on?
"Haluaisin semmoisen ruskeahiuksisen teini-pojan, tässä _2 simeleonia(?)_"
Olin niin onnessaan, mutta hän vain tokaisi: "Tässäkö kaikki? Muista maksan samalla mitalla takaisin!"
"Gullik Kinnunen, täällä on sinulle tyttöööö..", hätkähdin kauhusta ja toivoin parasta.
Uuumama hän ei ollut minun tyyppiäni, mutta halusin silti hänet itselleni.
Eetu oli menossa siivoamaan. Sain selville, että hänen isänsä oli hävinnyt jonnekkin, mutta ei tiennyt minne. Hänen nimensä oli Jack jaja piti ruskeahiuksisista tytöisä. Minustahan ei saada ikinä brunettea.
Kello oli jo paljon, kun Jackin piti lähteä.
Äidin yskä paheni ja paheni illan, tai yönmyötä.
Sinä yönä ajattelin jotain "goottia" Koulubussi olisi tullutkin kohta, mutta minulla oli muita suunnitelmia.
Äiti oli mennyt jo töihin ja Eetu kouluun minä soitin taksin ja menin stadiin. Pakkohan sitä kerran eläissään on väärennettävä paperin...vai?
Kuskina: Bruno Salonen.
Olin niin onnessani kuin olla voi. Hypin ties missä, kunnes menin johonkin ravintolaan.
Olin juuri soittanut taksin hakemaan minut pois, mutta sitten Jack ilmestyi paikalle.
"Totanoin...hmm... sulla on nätin silmät", sain sanotuksi ja kun mietin lausettani, se kuulosti todella typerälle. "Kiitos niin sullakin". Sydämmeni pysähtyi. Olin onneni kukkuloilla.
Olin sinä päivänä juonut kokista niin paljon, että se päähän.
"Niinja se tekinniinjaniin", sepitin juorua, mutta Jackei huomioinut minua "KUULITKO SINÄ"
"Kuulin kuulin, mutta nyt meikäläinen häppäsee. Morjens!"
"Minähän kudon tätä sukkaa siihen asti, että pääsen mäkättämään"
"Tuolla on tyttö jolle voit mäkättää"
"Sinäkin tyttö! puheutuisit kunnolla pukeutumisesi on sopimatonta", pyöräytin silmiäni ja hymyilin ystävällisesti: "Anteeksi jos et siedä 2000-lukua". Olin tyytyväinen sanomiseeni.
"Tuo oli viimeinen sanomisesi, kun menet kotiisi....... niin joo osoite....", olin sanomassa tuohon jotain, mutta pi'in suuni kiinni. En kestänyt sitä muoria enään joten lähdin kotiin.
Tolla ois muuten ollut hyvät geenit ;P "Voi ei nytkö taas on vuorossa meidän koti?" "Itse aiheutettua" "Miten kehtaat?"
"Minä kehtaan, koska ette maksa laskuja "
Isän kukat... Minulla paloi hermot ja olisin halunnut nitistää sen.
Tulin päivän päästä kotiin kukapa minua olisi edes kaivannut kotiin, äiti töissä ja Eetu yökylässä.
Meikkini oli levinnyt koko naamalleni ja samassa kuulin äidin kimppakyydin narahduksen. "Voi eii"
"Täytyy pestä naama" ajattelin. Tietysti typerys
"Reineillä. Joo.. MITÄ? yöpynyt kyllä minä sanon hänelle."
"Kuulehan nuori neiti selitäppä tämä, et ole ollut koulussa vain yöpynyt jossain muualla ja haukkunut rouva kurjenkaulaa.........niinja....plaplapla...... Onko tämä totta?" äiti oli aivan raivoissaan "Noo... Kyllä sinänsä, mutta se harakka tuli ensin haukkumaan mi...", selitin kunnes äiti keskeytti minut katsoen tuimasti: "Olet koti arestissa! Viikon!"
"Miks mun pitää olla tämmönen teini? Se on sen Allun syytä! Huomenna otan sen juttusille... eieiei sitten kun Eetu on mun ikänen teen koston" ajattelin katsoessani lohjennutta kynttäni jota viime yön surin.
Ensiks äiti....
Olin lukenut äidin vanhoja päiväkirjoja ja sieltä sain selville, että äidillä oli tunteitakin tätä avioliitossa olevaan Björniin. Niimpä päätin kutsua tämän meille kylään ja äiti kiittäisi minua ja pääsisin kotiarestista.
Päästin
Björnin sisään ja en voinut enään pidätellä hymyäni kaivoin äidin
päiväkirjan esille ja näytin sen sivun missä äiti oli kertonut tämän
komeudesta, mutta olin sutannut päivämäärän ja laittanut viimeviikon
torstain. "Onko tämä totta ?", Björn kysyi silmät pyöreinä vastasin:
"Kyllä kyllä mene nyt osoittamaan rakkauttas..." "O-olen naimisissa..."
"Ole vaikka painimassa!"
Björni meni ja oisi suudellut äitiä, mutta miten kävikään.
"Hullu en halua aviomiehes kaapparin mainetta! Ja sitäpaitsi en minä sinusta välitä! Tim oli ihanin, mitä minulla on ikinä ollut" Niin ja hän on pelattava, muista se Iiris!
Sain äidiltä nuhteita "jälleen kerran..." "Voisitkos lopettaa ystävällisesti?" Niin mihin minä jäinkään.. No sain niitä nuhteita.
Katos katos, Maaret Töllönenhän se täällä harrastaa nurkkeilyä mielikuvitus ystävänsä kanssa.
Mi-mi-MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU? Äiti ole kiltti ja älä sano, että olet bi (niissä ei ole mitään vikaa!)
(Tämä kuva on päin per*että) (vaehdan kirjoitustyyliä jälleenkerran)
-Oletkos muuten huomannut, että pluto on tullut lähemmäs? äiti kysyi pelokkaasti. Missässes se äidin sormi liikuskelee?
-En ole huomannut, onko se pahakin asia? Maaret sanoi samalla siirtäen äidin sormen pois.
-Oi, anteeksi. Mutta voi se ollakkin.... Näin syvällisä keskusteluita kävivät äiti ja Maaret.
Seuraavassa osassa selviää, mitä Dina hommaili Maaretin kanssa.
Kommentit